lauantai 21. heinäkuuta 2018

Kesäretkellä 1&2 Okra ja Kenkävero



Koko kesä lomaa! Teen yleensä jo alkukesästä tai keväällä listaa eri kohteista, joissa haluaisin käydä lomalla. Lista on pitkä ja siihen tupsahtaa jatkuvasti lisää mielenkiintoisia kohteita milloin jostain lehtijutusta, milloin netistä, milloin mistäkin. Tänä kesänä päätin pitää reissukesän ja tehdä pari päiväretkeä viikossa. Tarkoituksena on bongata aina myös jokin käsityökohde näiltä reissulta. 

Ensimmäinen kesäretkikohteeni oli 4.7. Okra-maatalousnäyttely Oripäässä. Kävin siellä heti avajaispäivänä. Ilma oli sateinen, mutta lämmin. Okra oli tuttu juttu jo ennestään. Tiesin missä oli mitäkin ja niinpä suunnistin paitsi katsomaan eläimet, niin myös perinneosastolle. Siellä oli esillä vanhoja traktoreita ja koneita. Siellä oli myös perinnetekstiilejä koottuna näyttelyksi. Perinnepihan vierestä alkoi markkinakenttä, jossa bongailin käsityömyyjiä ja tutkin heidän tuotteitaan. Teollisuusvakoilua siis :) 



Okran jälkeen seuraavana päivänä 5.7. lähdin ajelemaan Mikkeliin Kenkäveron käsityömarkkinoille. Vettä satoi koko päivän. Pienet markkinat, mutta niin ihanat. Siellä todellakin oli käsitöitä joka lähtöön sekä lisäksi tänä vuonna pimeässä hohtava Lintulautanäyttely. Jälleen kerran tutkin käsityöläisten töitä sillä silmällä. Jotenkin sitä vaan tuntee olevansa kotonaan toisten käsityöläisten kanssa ja juttu kulkee niin helposti. Käsityöläiset arvostavat toinen toistaan ja se näkyy asenteessa ja olemuksessa. Ehkä se johtuu osin myös siitä, että käsitöiden tekeminen luo mielenrauhaa. 








maanantai 9. heinäkuuta 2018

Olisiko minusta yrittäjäksi?


Tänä kesänä erityisesti on mielessä pyörinyt käsityöyrittäjyys. Ei nyt sinänsä mikään uusi asia, kun kuitenkin jatkuvasti teen pientä myyntiä. Työkaverit ja tutut ovat ostaneet ja tilanneet suoraan milloin mitäkin. Kirpparillakin olen myynyt jo muutamana vuonna varsinkin kesäaikaan ja joulun alla. 

Kokemus on kartuttanut taitoja, mutta en suinkaan pidä itseäni millään tavalla ammattilaisena. Eihän minulla ole mitään koulutustakaan alalle. Toisaalta ei se sitä tarkoitakaan, mutta jotenkin koen, etten vaan halua luokitella itseäni ammattilaisena. Olen harrastaja. 

Harrastelijan ominaisuudessa käyn kyllä tekemässä ns. teollisuusvakoilua ja tutkin toisten käsityöläisten tuotteita, tekotapoja, laatua ja hintaa. Älkää väittäkö, ettei kukaan muu tekisi samoin! :) Näin kesällähän se on helppoa, kun joka nurkalla on tapahtumia, joissa on tuotteita myynnissä. 

Työn jälkeä on aina mielenkiintoista tutkia. Erityisen kiinnostavaa se on siinä tapauksessa, kun tekijä on sivuillaan kertonut omaavansa alan koulutuksen, sisustus- tai vaatetusompelijan. Ja sitten kun tarkastelen tuotetta... ja koen epäuskoisen hämmennyksen. Hinta on kova, mutta laatu... Oma työn jälkenihän on melkein parempaa, ainakin vähintään yhtä hyvä. Se hämmennys on käsittämätöntä. En voi ymmärtää. 

Siitä hiipii mieleen ajatus, että olisiko minulla oikeasti jotain mahdollisuuksia alkaa käsityöläiseksi ja nimittää itseäni joskus ammattilaiseksi. 

Faktahan on kyllä se, että käsityöläisyys ei pelkästään elätä. Aika monta pussukka ja pipoa saa myydä, että siitä tienaisi mitään. Ja millä ajalla niitä ehtisi tehdä niin paljon ja kuka niitä sitten oikeasti ostaisi? 

Joka tapauksessa suunnitelmissani on mennä ompelukursseille, jos vaan pääsen ja ehdin ajoissa ilmoittautua niihin. Aion ottaa askelen kohti unelmaani ja opetella ainakin tekniikat oikein. Tähän mennessä olen ollut vain itseoppinut harrastelija. Kuka ties, mitä sitten joskus tulevaisuudessa... 


lauantai 30. kesäkuuta 2018

Ruusuja ja pilkkuja pussukoissa


Kesäloma on ihanaa aikaa. On vihdoin aikaa harrastaa ja toteuttaa unelmaansa. Näiden ihanien kankaiden myötä kohtasin ompelumanian. Se vei ihan mennessä ja aivan väkisin jouduin siitä irrottautumaan, mutta vain hetkeksi. Ompelin eilen illalla melkein seitsemän tuntia putkeen. Tai siis leikkasin, silitin, ompelin, kuvasin ja sometin kuvat heti instagramiin. En muistanut juoda tai syödä mitään, enkä edes malttanut ajatellakaan mitään muuta kuin näitä ihania kankaita.

Puoli väkisin irrotin itseni ompelukoneen äärestä puolen yön jälkeen ja pakotin itseni nukkumaan. Kuuden tunnin unien jälkeen heräsin ja tuskin maltoin edes aamukahvia juoda, kun sormeni jo hypistelivät kankaita ja neulasin leikattuja paloja yhteen.

Hivelin ja sivelin valmiita pussukoita, kun hinnoittelin niitä myyntiin. Miten niin ihanista malttaa edes luopua. Mutta maltoin kuitenkin ja myyntipöydälleni ne päätyivät jo aiemmin valmistuneiden pilkkupussukoiden seuraksi.












perjantai 22. kesäkuuta 2018

Kesäkassit farkuista


Joka kesälle pitää olla uusi kesäkassi ja tietysti mielellään itse tehty. Nyt tuhosin vanhat farkut ja tein kaksi eri kokoista kesäkassia. Nyt löytyy siis lähes joka lähtöön joku kassi. Pienempään mahtuu kännykkä ja lompakko, eikä sen tarvitse isompi ollakaan. Isompaan menee helposti puoli omaisuutta ja se on oikeastaan isompi tai tilavampi kuin miltä näyttää. Molempiin laitoin kesäisen vihreän vuorikankaan ja taskut. Se vihreä vuorikangas jotenkin vaati kaverikseen jotain vihreää tuohon koristeeksi ja sepä toteutui helposti virkkaamalla siihen kukat. Liimasin ne kiinni ja nyt seuraan, kuinka kauan se liimaus kestää. Isompi kassi on nimittäin nyt ihan joka päiväisessä arkikäytössä. Hyvin on palvellut tähän asti.