lauantai 19. marraskuuta 2016

Menin vain ostamaan vanua...


Ja sorruin taas kerran kangaskaupan palalaarin edessä. Tuttua, eikö? Sylissäni nuo kaksi ihanaa kangasta siirryin laarilta toiselle ja pengoin.

Myyjä tuli kysymään, voiko hän auttaa.
Vastasin: Joo, voit. Pyydä minua lopettamaan tämä penkominen. Tulin ostamaan vain vanua.
Siihen myyjä nauroi, että tuttu tunne. Hänkin lähtee usein kotiin kangasnippu kainalossa.

Löysin vielä pari palaa... tai siis sain pidäteltyä itseäni sen verran, että kaikista ihanista löydöistä huolimatta vain nämä kankaat lähtivät tällä kertaa mukaani. Ja siis se vanupussi myös. :)





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti