perjantai 19. lokakuuta 2018

Väriä elämään ja somistusta kirppispaikkaan


Syksy on mennyt vauhdikkaasti ja kiireisesti. En ole ehtinyt edes ajatella koko blogia. Työ ja muut asiat ovat vieneet ihan luvattoman paljon aikaa tältä jalolta harrastukselta. Ilmoittauduin jopa elämäni ensimmäiselle ompelukurssille ja aloin tekemään tunikaa. Olo on välillä, että ihan kuin ei olisi koskaan mitään tehnytkään. Hitaasti mutta varmasti se tunika kuitenkin etenee. Laitan kuvan sitten, kun se on valmis.

Kesällä tein kirpputorikokeiluja. Pidin pöytää kahdella kaupunkikirppiksellä ja yhdellä maalaiskirppiksellä. Citykirppiksillä ei käsityöt liikkuneet mihinkään, mutta maalla liikkui. Siellä on nyt pöytä ollut kesän alusta asti ja aion pitää sen jouluun asti. Myyn pääasiassa pipoja, pussukoita, patalappuja ja virkattuja purkkeja sekä muita tuotteita. Hassua oli se, että kesähelteillä kävi pipokauppa kuumana. Mitä kuumempi ilma, sen paremmin pipot menivät kaupaksi. Yleensä kirppiksellä kauppa loppuu kuin seinään, kun koulut alkavat, mutta nyt kävi toisin päin. Mikä niitä ihmisiä vaivaa?? Positiivinen ongelma tosin kyllä, eikä edes ongelma, vaan hassu juttu muuten vaan.

Maalaiskirppikseltä varasin ensin halvemman seinäpaikan. Ihan hyvä, mutta ärsyttää suunnattomasti, kun naapurin rompekasa vyöryy minun puolelleni. Koin ahtaanpaikan kammoa ja päätin riskeerata kalliimpaan loosipaikkaan. Pari viikkoa jouduin sitä odottelemaan ja sitten sain sen. Päätin sisustaa.


Olin siivonnut kotona varastoa ja olin jo päättänyt heittää muutaman isohkon pahvilaatikon pois, kun keksin, että somistan niillä sitä paikkaani. Päällystin laatikot kivoilla hyllypapereilla ja siten sain niistä kätevät tasot kirppispaikalleni. Myyjäkin siellä ihaili ja kommentoi, että ei ihmekään, että ihmiset pysähtyvät siihen. Se oli onnistunut ratkaisu. Seuraavaksi pitäisi vaihtaa ilmettä vähään jouluisempaan suuntaan....