Käsityövuoteni 2018

Taas on vuosi mennyt käsitöiden parissa.  Ehkä merkille pantavin asia on Tanhupallo. Vuoden aikana olen virkannut useammankin Tanhupallon ja pääsipä näkemykseni siitä jopa Porin kirjaston lapsille suunnattuihin kirjanmerkkeihin. Somen voima on melkoinen, sillä täällä blogissa julkaisemani virkatun Tanhupallon kuvaa pyydettiin Porin kirjaston käyttöön. Huikeeta!!! 

Tässä kuvia vuoden aikana tekemistäni käsitöistä. Ensin läjäpäin pipoja. Niitä tein myyntiin melkoisen määrän. 

Pussukoita... 

Kasseja.. 

Osallistuin kukkarokurssillekin. Ehkä tulevana vuonna intoudun tekemään enemmän kukkaroitakin. 

Paitaa ja tunikaakin tuli ommeltua. Syksyn aikana osallistuin kansalaisopiston ompelukurssille ja osa näistä on kurssilla piirretyn kaavan mukaan tehtyjä. 

Ompeluosastollani uusinta uutta on pääpannat. Ensin tein pyykkärinmuijan pantoja ja sitten rusettipantoja. 

Patalappuja on aina hauska tehdä, niin ommeltuina kuin virkattuinakin. 

Pöllöpurkit ovat aina suosikkeja. 

Syksyn aikana täytin työpaikkani ilmoitustaulun käsitöilläni ja pidin epävirallisia käsityönäyttelyitä. 

Tähän loppuun laitan vielä iloisia väripilkkuja :) 

Iloista käsityön täyteistä vuotta 2019 kaikille! :) 

Kun ei paidan ja käyttäjän koot kohtaa

Olen tämän syksyn ajan käynyt kansalaisopiston ompelukurssilla. Nyt halusin tehdä 7-vuotiaalle kummipojalleni traktoripaidan. Tilasin Jujunan kaavat, mutta käytin kuitenkin Ottobren kaavaa. Pojan äiti ilmoitti, että koon pitäisi olla 140 ja mallin pitkä, jotta selkä peittyisi kunnolla. Siitä sitten tuumasta toimeen ja piirsin kaavat ohjeiden mukaan. Kurssilla pääsin käyttämään jopa teollisuuskonetta ja kantinkääntäjää, kun ompelin resorit paitaan. Olin aivan innoissani tästä mahdollisuudesta. Opettajan mukaan onnistuin täydellisesti ekakertalaisena. Paita valmistui ja olin tyytyväinen itseeni, joskin silmämääräisesti paita tuntui vähän pienen näköiseltä, mutta koko oli se, mikä piti.

Eihän se mahtunut sitten edes päälle. Ihmettelin, että miten voi koot heittää noin paljon. Sain mukaani käytössä olevan ja pojalle oikean kokoisen paidan. Seuraavalla kurssikerralla mittailin molempia paitoja ja vertailin eri kaavoihin. Ottobren ja Jujunan 140 cm vastaavat kyllä toisiaan, mutta kun tuon punaisen paidan kokokin on 140 cm. Mitä ihmettä???

Mittasin punaisen paidan ja vertasin kaavaan. Sen koko on Jujunan kaavoissa 158 cm. Onpa ihmeen paljon eroa kaavoissa. Tästä lähtien pitää ottaa sopiva paita/vaate mukaan ja tehdä niillä mitoilla, eikä luottaa valmiskaavojen mittataulukoihin. Tämä oppi tuli nyt kantapään kautta ja tuo tekemäni traktoripaita menee jossain vaiheessa myyntiin, kunhan toivun tästä opetuksesta.

Väriä elämään ja somistusta kirppispaikkaan

Syksy on mennyt vauhdikkaasti ja kiireisesti. En ole ehtinyt edes ajatella koko blogia. Työ ja muut asiat ovat vieneet ihan luvattoman paljon aikaa tältä jalolta harrastukselta. Ilmoittauduin jopa elämäni ensimmäiselle ompelukurssille ja aloin tekemään tunikaa. Olo on välillä, että ihan kuin ei olisi koskaan mitään tehnytkään. Hitaasti mutta varmasti se tunika kuitenkin etenee. Laitan kuvan sitten, kun se on valmis.

Kesällä tein kirpputorikokeiluja. Pidin pöytää kahdella kaupunkikirppiksellä ja yhdellä maalaiskirppiksellä. Citykirppiksillä ei käsityöt liikkuneet mihinkään, mutta maalla liikkui. Siellä on nyt pöytä ollut kesän alusta asti ja aion pitää sen jouluun asti. Myyn pääasiassa pipoja, pussukoita, patalappuja ja virkattuja purkkeja sekä muita tuotteita. Hassua oli se, että kesähelteillä kävi pipokauppa kuumana. Mitä kuumempi ilma, sen paremmin pipot menivät kaupaksi. Yleensä kirppiksellä kauppa loppuu kuin seinään, kun koulut alkavat, mutta nyt kävi toisin päin. Mikä niitä ihmisiä vaivaa?? Positiivinen ongelma tosin kyllä, eikä edes ongelma, vaan hassu juttu muuten vaan.

Maalaiskirppikseltä varasin ensin halvemman seinäpaikan. Ihan hyvä, mutta ärsyttää suunnattomasti, kun naapurin rompekasa vyöryy minun puolelleni. Koin ahtaanpaikan kammoa ja päätin riskeerata kalliimpaan loosipaikkaan. Pari viikkoa jouduin sitä odottelemaan ja sitten sain sen. Päätin sisustaa.

Olin siivonnut kotona varastoa ja olin jo päättänyt heittää muutaman isohkon pahvilaatikon pois, kun keksin, että somistan niillä sitä paikkaani. Päällystin laatikot kivoilla hyllypapereilla ja siten sain niistä kätevät tasot kirppispaikalleni. Myyjäkin siellä ihaili ja kommentoi, että ei ihmekään, että ihmiset pysähtyvät siihen. Se oli onnistunut ratkaisu. Seuraavaksi pitäisi vaihtaa ilmettä vähään jouluisempaan suuntaan....

Kesäretki 8/8 Nuutajärven lasikylä

Kesäretkiturneeni päättyi Nuutajärven lasikylään. Tutustuin siellä paitsi iittala-lasimyymälään, niin myös näyttelyyn. Tässä kuvia näyttelystä.

Sitten pala historiaa... 

Lasikylässä on myös lasitaiteilijoiden työpajoja ja muutakin käsityötä oli esillä. 

Pihapiirissä on esillä myös monenlaista taidetta. 

Miljöö on myös itsessään kaunis 

Kesäretki 7/8 Lahden satama

Nyt oli vuorossa ihan lyhyt kesäretki. Bongasin jostain, että Lahden satamassa olisi Aatekaappi-niminen kesäpuoti ja siellä tietenkin käsityöläisiä myymässä. Sehän on vähän niin kuin pakko mennä sinne katsomaan. Nuo retrohenkiset lamput olivat kyllä hauskoja ja olivat käsittääkseni ihan myynnissäkin. 

Sattumalta satamassa oli saman aikaan myös konttikirppis, joten katseltavaa ja kierreltävää riitti. Muutaman kuvan sain vaan napattua Aatekaapin tuotteista. Kiva paikka ja väkeä oli ainakin silloin runsain mitoin liikkeellä. 

Kesäretki 6/8: Vääksy, Kalkkinen, Hollola

Vääksy ja varsinkin Vääksyn kanava on oikein perinteinen kesäretkikohde. Kanavan läheisyydessä on ihana käsityöpuoti, jossa kannattaa kyllä poiketa. Siellä on jos vaikka mitä.

Viereisessä Kardemummakahvilassa voi virkistää itseään vaikka herkullisella katkaraputäytteisellä vohvelilla. Se teki hyvää hellepäivänä.

Matka jatkui Pulkkilanharjun maisemareittiä pitkiä kohti Kalkkista ja Viini-Pihamaata. Matkalla en ehtinyt ottaa kuvia, mutta upeaa oli ajella. Viini-Pihamaalla shoppailin enemmänkin elintarvikepuolella ja ostin paikallista hunajaa. Viinejä en ostanut ja unohdinkin siten kuvata viinimyymälän hyllyt. Kahvilassa istuskelin hetken ja kävin tervehtimässä myös eläimiä. 

Viini-Pihamaalta jatkoin tätä Päijät-Häme turneeta kohti Hollolaa ja Kinnarin tilan Pioni ja piironki -myymälää. Sisustus- ja elintarvikemyymälä sekä kahvila. Täältä tarttui mukaani heidän itse valmistamaa yrttisuolaa.