torstai 26. syyskuuta 2019

Opiskeluni sisustusompelijaksi alkoi



Vuosi sitten tein päätöksen, keväällä hain ja nyt syksyllä lähdin koulutielle kohti sisustusompelijan tutkintoa. Olihan se jännää. Ensimmäiset päivät menivät sekä toisiimme että teollisuusompelukoneisiin tutustuessa. Eihän niissä sitten mitään ihmeellistä ollutkaan. Samalla periaatteella tuntuvat toimivan kuin kotikoneetkin. Molemmat jalat vain polkimelle ja kaasua. Siitä se lähtee.

Kävimme heti suoraan asiaan ja teimme mm. saksipussia ja chenille-pussukkaa. Chenille-tekniikka oli itselleni ihan uutta.

Sitten osallistuimme hyväntekeväisyystempaukseen ja teimme narureppuja Burkina Fason koululaisille. En ollut tällaistakaan ennen tehnyt. Nyt osaan siihen ainakin yhden tekniikan.


Saumaharjoitukset olivat tarkkuutta vaativia. Saumoja on monenlaisia ja niissä on vain pieniä eroja. Teimme 9 erilaista kangassaumaa ja 11 erilaista nahkasaumaa. Niiden lisäksi opettelimme lukemaan saumojen poikkileikkauskuvia ja piirsimme niitä itsekin. Jossain vaiheessa opettelemme tekemään niitä tietokoneohjelmalla ja luomme niistä itsellemme kuvapankin.



Tässä samalla vaihdoin myös tämän blogin nimeksi Marian käsityö, kun ennen se oli Mariannelin maailma. Osoite on vielä entinen eli mariannelin.blogspot.fi. 


Ei tarvita kuin yksi hyvä kaava




Tässä pari viime aikoina valmistunutta tunikaa omaan käyttöön. Molemmissa on pohjana sama kaava. Lopputulos on kuitenkin ihan erinäköinen. Molemmat on toteutettu siten, että saadaan kangaspala riittämään. 

Yläkuvan ihanaan Ommellisen Lumoukseen tuli siten holkkihihat ja se näyttää muutenkin enemmän t-paidalta. Kangas on peräisin possupussista ja sitä oli noin 80 cm verran. Kankaasta riitti vielä pääntien ja hihansuisen resoreihin. Ihan täydellisen kokoinen pala lopputulosta ajatellen.

Eurokankaan palalaarista löytyneestä punaisesta neuloskankaasta sai tunikaan pienellä kikkailulla 3/4 hihat sekä pituutta enemmän tunikamallisesti. Toisin sanoen tarvitaan vain yksi hyvä kaava ja vain kangasta ja hihojen pituutta sekä vaatteen väljyyttä muuttamalla saadaan ihmeitä aikaan.


lauantai 22. kesäkuuta 2019

Uudet verhot ja aurinkokin hymyilee


Juhannuksena viimeistään on aika vaihtaa talviverhot pois. Ompelin juhannusaattona pirteän keltaisesta puuvillakankaasta olohuoneeseen uudet verhot. Samalla vähän siivosin hyllykön päältä kuihtuneet kukat pois. On se vaan jännä, miten paljon ilme muuttuu, kun vaihtaa verhot. Ja paitsi se ilme, niin myös oma mieliala. Kaikki on nyt jotenkin niin aurinkoista ja värikästä.

Tässä alla ennen-kuva.


Nyt hymyilee aurinkokin :)


maanantai 27. toukokuuta 2019

Mörkö on maailmanmestari


Mörkö on jo käsite ja Suomileijonat maailmanmestareita. 

Pitihän sitä sitten virkata Mörkö 😁

Paljon Onnea Leijonat!!!





perjantai 10. toukokuuta 2019

Kahvikuppeja ja patalappuja





Kahvikupin mallinen patalappu. Sellainen tuli vastaan joskus netin syövereitä selaillessani. Ihania kukkakankaita ja pilkkuja, palloja ja pitsiä. Ripaus romantiikkaa ja retroa ja vaikka mitä.

Laitoin väliin ohuen vanun, joten voi niitä varovasti oikeina patalppuinakin käyttää. Oikeastaan ne ovat tarkoitettu vain koristeeksi.






sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Lomaviikon värikästä virkkausta


Olin juuri viikon ajan Ylläksellä lomailemassa. Kaiken hiihtämisen ja matkailukohteiden koluamisen ohella ehdin myös virkata pari patalappua ja torkkupeittoakin hyvän matkaa. Jotenkin ne nuo värit vaan loksahtivat paikoilleen Lapin lumoissa ollessani. Kotioloissa Etelä-Suomessa kaikki on jotenkin niin harmaata ja tasapaksua, mutta Lappi nostaa värikartasta aina jotain ihan erilaisia ja piristäviä värejä esiin. 




perjantai 1. maaliskuuta 2019

Kukkaroita vihdoinkin



Ihan luvattoman pitkän tauon jälkeen juuri ja juuri uskallan postata jotain.
Intouduin vihdoin tekemään kukkaroita. Jotenkin se on tuntunut hankalalta kaikkine liimauksineen. Harjoitusta se vaatii edelleen, mutta eihän sitä muuten opi eikä saa sitä oikeanlaista rutiinia.