Opiskeluni kuulumisia hiihtolomalla

Heippa täältä ompelukoneen takaa!

Nyt on taas hetki aikaa paneutua tähän blogiin kaiken opiskelun ja töiden ohessa. Nyt on nimittäin hiihtoloma. Ei kyllä uskoisi. Oikeasti on surullista, että täällä etelässä ei ole ollut talvesta tietoakaan. Pelkkää synkkää ja sateista  marraskuuta vain koko sydäntalvi. Onneksi mennään jo kovaa vauhtia kevättä kohti. Toisaalta se höyryveturi, minkä kyytiin olen itseni tunkenut, menee niin kovaa, että hyvä jos pysyn kyydissä koko matkan. On tullut haalittua aika paljon tekemistä ihan jo pelkästään opiskelun saralla, että välillä hirvittää. Mitenhän mahdan saada kaikki tehtyä ajallaan. 

Sisustusompelun perusopinnot menee itsellään eteenpäin. Opetusta meillä on pari päivää viikossa ja siihen oheen tulee välillä myös etätehtäviä. Näyttökin kolkuttelee jo ovella. Näyttöä varten olin jo tehnyt suunnitelmaa, että mitä aion tehdä, mutta nyt tässä viikolla nekin suunnitelmat muuttuivat kokonaan. Opettelimme nimittäin tekemään tuolihuppuja, joten sain ajatuksen, että tällainen huppuhan olisi hyvä näyttötyö. Ei tosin tuolihuppu, mutta edelliseen työpaikkaani astiakärryn päälle suojahuppu. Katsotaan, mitä kaikkea sitten lopulta teen. Tarkoituksena on tehdä kuusi työtä ja käyttää ainakin neljää eri tekniikkaa. 

Suoritan tässä ohessa myös valinnaisaineita. Kaikkiaan niitä pitää tehdä 4 x 15 osp:n verran. Nyt minulla on jo menossa kolme kurssia, joista ainakin kaksi saan suoritettua loppuun tämän kevään aikana. Kolmattakin yritän, mutta voi olla, että aika ei riitä. Paljonhan se on omatoimista työskentelyä ja itsestä kiinni, miten aikansa käyttää. Kiertotaloustuotteen valmistaminen ja yritystoiminnan suunnittelu ovat ne kurssit, jotka saan jo kohta valmiiksi. Korjausompelua teen koko ajan omaehtoisesti omina asiakastöinä ja niitä dokumentoiden. Siitä aion saada sen kolmannen valinnaiskurssin. Neljäs jää suosiolla syksyyn ja vielä osittain auki, että mikä se olisi.

Yritystoiminnan kurssi on ollut äärettömän hyvä, sillä sitä suorittaessa olen tässä samalla käynnistellyt myös ihan omaa ja oikeaa yritystoimintaani. On ihan eri asia tehdä jotain oikeaa kuin perustaa leikkiyritys. Nyt on y-tunnukset kohdillaan ja kirjanpitäjä hanskassa. Toiminta voi alkaa! Onhan tässä tullut myyntiä tehtyä jo viiden vuoden ajan, mutta nyt se on ihan oikeaa yritystoimintaa ja virallista. Vähän kyllä jännittää ja pelottaakin :)

Olisiko minusta yrittäjäksi?

Tänä kesänä erityisesti on mielessä pyörinyt käsityöyrittäjyys. Ei nyt sinänsä mikään uusi asia, kun kuitenkin jatkuvasti teen pientä myyntiä. Työkaverit ja tutut ovat ostaneet ja tilanneet suoraan milloin mitäkin. Kirpparillakin olen myynyt jo muutamana vuonna varsinkin kesäaikaan ja joulun alla. 

Kokemus on kartuttanut taitoja, mutta en suinkaan pidä itseäni millään tavalla ammattilaisena. Eihän minulla ole mitään koulutustakaan alalle. Toisaalta ei se sitä tarkoitakaan, mutta jotenkin koen, etten vaan halua luokitella itseäni ammattilaisena. Olen harrastaja. 

Harrastelijan ominaisuudessa käyn kyllä tekemässä ns. teollisuusvakoilua ja tutkin toisten käsityöläisten tuotteita, tekotapoja, laatua ja hintaa. Älkää väittäkö, ettei kukaan muu tekisi samoin! :) Näin kesällähän se on helppoa, kun joka nurkalla on tapahtumia, joissa on tuotteita myynnissä. 

Työn jälkeä on aina mielenkiintoista tutkia. Erityisen kiinnostavaa se on siinä tapauksessa, kun tekijä on sivuillaan kertonut omaavansa alan koulutuksen, sisustus- tai vaatetusompelijan. Ja sitten kun tarkastelen tuotetta... ja koen epäuskoisen hämmennyksen. Hinta on kova, mutta laatu... Oma työn jälkenihän on melkein parempaa, ainakin vähintään yhtä hyvä. Se hämmennys on käsittämätöntä. En voi ymmärtää. 

Siitä hiipii mieleen ajatus, että olisiko minulla oikeasti jotain mahdollisuuksia alkaa käsityöläiseksi ja nimittää itseäni joskus ammattilaiseksi. 

Faktahan on kyllä se, että käsityöläisyys ei pelkästään elätä. Aika monta pussukka ja pipoa saa myydä, että siitä tienaisi mitään. Ja millä ajalla niitä ehtisi tehdä niin paljon ja kuka niitä sitten oikeasti ostaisi? 

Joka tapauksessa suunnitelmissani on mennä ompelukursseille, jos vaan pääsen ja ehdin ajoissa ilmoittautua niihin. Aion ottaa askelen kohti unelmaani ja opetella ainakin tekniikat oikein. Tähän mennessä olen ollut vain itseoppinut harrastelija. Kuka ties, mitä sitten joskus tulevaisuudessa...