maanantai 9. heinäkuuta 2018

Olisiko minusta yrittäjäksi?


Tänä kesänä erityisesti on mielessä pyörinyt käsityöyrittäjyys. Ei nyt sinänsä mikään uusi asia, kun kuitenkin jatkuvasti teen pientä myyntiä. Työkaverit ja tutut ovat ostaneet ja tilanneet suoraan milloin mitäkin. Kirpparillakin olen myynyt jo muutamana vuonna varsinkin kesäaikaan ja joulun alla. 

Kokemus on kartuttanut taitoja, mutta en suinkaan pidä itseäni millään tavalla ammattilaisena. Eihän minulla ole mitään koulutustakaan alalle. Toisaalta ei se sitä tarkoitakaan, mutta jotenkin koen, etten vaan halua luokitella itseäni ammattilaisena. Olen harrastaja. 

Harrastelijan ominaisuudessa käyn kyllä tekemässä ns. teollisuusvakoilua ja tutkin toisten käsityöläisten tuotteita, tekotapoja, laatua ja hintaa. Älkää väittäkö, ettei kukaan muu tekisi samoin! :) Näin kesällähän se on helppoa, kun joka nurkalla on tapahtumia, joissa on tuotteita myynnissä. 

Työn jälkeä on aina mielenkiintoista tutkia. Erityisen kiinnostavaa se on siinä tapauksessa, kun tekijä on sivuillaan kertonut omaavansa alan koulutuksen, sisustus- tai vaatetusompelijan. Ja sitten kun tarkastelen tuotetta... ja koen epäuskoisen hämmennyksen. Hinta on kova, mutta laatu... Oma työn jälkenihän on melkein parempaa, ainakin vähintään yhtä hyvä. Se hämmennys on käsittämätöntä. En voi ymmärtää. 

Siitä hiipii mieleen ajatus, että olisiko minulla oikeasti jotain mahdollisuuksia alkaa käsityöläiseksi ja nimittää itseäni joskus ammattilaiseksi. 

Faktahan on kyllä se, että käsityöläisyys ei pelkästään elätä. Aika monta pussukka ja pipoa saa myydä, että siitä tienaisi mitään. Ja millä ajalla niitä ehtisi tehdä niin paljon ja kuka niitä sitten oikeasti ostaisi? 

Joka tapauksessa suunnitelmissani on mennä ompelukursseille, jos vaan pääsen ja ehdin ajoissa ilmoittautua niihin. Aion ottaa askelen kohti unelmaani ja opetella ainakin tekniikat oikein. Tähän mennessä olen ollut vain itseoppinut harrastelija. Kuka ties, mitä sitten joskus tulevaisuudessa... 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti